Minä

Moikka!
Lupailin kirjoittaa teille hieman mielipidepostauksen tyylistä postausta ja tässä sitä ollaan. Kaikki asiat mitä tällä postauksella esiintyy ovat minun omia mielipiteitäni, ellen toisin mainitse. Joten saatat olla erimieltä jostain asiasta ja se on okei, ei ihmiset ole aina samaa mieltä kaikesta. Mä toivon, että tämä avaa teille hieman minun ajatuksia. Olen tehnyt joskus samantyylisen postauksen, mutta se oli vain pintaraapaisu. Nyt me mennään ns. syvemmälle. Tässä postauksessa käsitellään minun omaa minäkuvaa. Minkälaista se on ollut ennen, ja kuinka paljon menneisyys vaikuttaa tähän päivään. Tämän postauksen otsikointi oli todella vaikeata, mutta olen silti tyytyväinen sanaan Minä

Mun peruskoulu ei välttämättä ollut elämäni ihaninta aikaa. Olin koulukiusattu. Sain ensimmäisen luokan lopussa silmälasit, kenelläkään muulla niitä ei ollut. Sen lisäksi en osannut sanoa R:ää, jota en osaa vieläkään sanoa. Tietysti seitsemän vuotiaat lapset eivät osanneet ajatella, mitä saa sanoa ja mitä ei. Tätä jatkui läpi ala-asteen. Sain kuulla olevani kehitysvammainen puhevikani takia. Usein mietinkin, että onko minussa oikeasti jotain vikaa. Silloin mulla muodostui aika negatiivinen minäkuva itsestäni. Ajattelin olevani aivan erilainen ihminen, kuin mitä luokkalaiseni oli. Yläasteella sain kuulla olevani ruma, lauta ja vaikka mitä. Tietysti jo valmiiksi herkkään ihmiseen, ne kolahtivat puolet kovempaa. Usein näitä sanoja minulle sanoneet ihmiset sanoivat minun ylireagoineen. ”Hei se oli pelkkää läppää, et sä voi nyt tosta suuttua”.

Olen aina ajatellut lukion olleen minulle ns. uusi alku. Tietysti muutamia ihmisiä oli peruskoulusta samassa lukiossa. Mutta ne olivat niitä ihmisiä, jotka olivat minun kavereita. Peruskoulusta minulle oli jäänyt vääristynyt kuva itsestäni. Ajattelin itseni olevan lihava, ruma ja kaikkea mahdollista. Siitä sain motivaation lähteä ensimmäisen kerran salille. Se mut sai aloittamaan treenaamisen ja aloin korjaamaan minäkuvaa oikeaksi. Pikkuhiljaa aloin ajattelemaan olevani hyväksytty. Siihen auttoivat kaverit ja lukion ensimmäisen vuoden jälkeen elämääni liittynyt poikaystävä. Saan kuulla kavereiltani olevan upea ja kaunis. Sen lisäksi poikaystäväni kehuu vartaloani ja muutenkin minua ihmisenä.

Huomaan joissain asioissa menneisyyteni vaivaavan minua vahvasti. En ole päässyt siitä yli kokonaan, mutta koko ajan suunta on parempaan päin. Nykyään saatan olla tyytymätön vartalooni, mutta sen jälkeen tajuan sen olevan minun oma vartaloni, eikä kenenkään ole siitä pakko tykätä. Pääasia, että mä olen onnellinen siinä. Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että meillä on ainoastaan yksi vartalo. Me voimme muokata sitä mutta me emme pysty vaihtamaan sitä. Olen oppinut rakastamaan minun omia virheitäni. R-vikaa en itse välttämättä huomaa ja osa kavereistanikaan ei enää huomaa sitä. Siihen tottuu ajan kanssa. Mutta jos joku esimerkiksi haukkuu mua, niin en osaa käsitellä sitä rauhassa. Se menee aina niin syvälle tuonne ja kaivaa niitä vanhoja haavoja auki. Sitäkin olen pikkuhiljaa opetellut käsittelemään toisella tavalla, mutta se vie aikaa. Mutta voin sanoa sen, että en pidä itseäni enää mitenkään jälkeenjääneenä, niin kuin pidin esimerkiksi toisella luokalla. Ei kenenkään kahdeksan vuotiaan kuuluisi edes miettiä tuollaisia. Nykyään nautin mun elämästä ja siitä mitä teen. Nautin treenaamisesta ja tavallaan oon kiitollinen mun menneisyydelle, koska se oli aika vahva osa sitä, että lähdin edes ikinä treenaamaan.
Suosittelen jokaisen jäävän välillä miettimään, vaikka peilin eteen, millaisena pitää itseään. Voit vaikka käsiä pestessä katsoa itseäsi peilistä ja kysyä itseltäsi ”Millainen minä olen”. Tietysti jokainen näkee itsessä virheitä, niin näen minäkin. Mutta silti pystyn nykyään näkemään itseni positiivisessa valossa. Minun vastaus tuohon ”millainen minä olen?” kysymykseen on seuraava: Minä olen henkisesti vahva tyttö, joka on onnellinen.
Noora

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Mila
,
Nyt kyllä veti sanattomaksi tämä postaus. Olen sun kaa niin samaa mieltä, ettei kenenkään kahdeksan vuotiaan kuuluisi miettiä olevansa jälkeenjäänyt. Heidän pitäisi nauttia leikeistä kavereiden kanssa.
Niina
,
Sä kyllä osaat yllättää. Kirjoitat niin taitavasti ja tämä postaus osu kyllä itteekin syvälle. Sä oot oikeesti uskomattoman upea tyttö, jatka samaan malliin!
nooraemilia,
Ihmiset määrittävät henkisesti vahvan ihmisen eri tavalla. Mun mielestä se tarkoittaa ihmistä joka pystyy selviämään esteet ja ylämäet. Mutta tietysti myös vähän tuota mitä sanoit
nooraemiliablog.wordpress.com
nooraemilia,
Taidan tietää kuka siellä kirjottelee. Joten voit tulla ihan kysymään vaikka whatsappissa asiaa 😊
nooraemiliablog.wordpress.com
nooraemilia,
Ja kyllä, sitä mä olen omasta mielestä. Sä voit olla ihan eri mieltä, mutta se on sun mielipide.
nooraemiliablog.wordpress.com
Jeannays,
Ihanasti toteutettu postaus ja ihan huiput kuvat susta!<3
jeannays.blogspot.fi/?m=1
nooraemilia,
Voin jossain vaiheessa tehdä kiusaamisesta postausta, mutta ainoastaan jos haluan joskus siitä kertoa tarkemmin. Kiitos tsempeistä! 😊
nooraemiliablog.wordpress.com
nooraemilia,
Olen sun kanssa samaa mieltä, joka varmasti ilmeni postauksesta. 😊
nooraemiliablog.wordpress.com
nooraemilia,
Voi kiitos paljon! 😊 tsemppiä sinnekkin! 😊
nooraemiliablog.wordpress.com
nooraemilia,
Voi kiiitos paljon <3
nooraemiliablog.wordpress.com