Kaksi kuukautta vaasalaisena

Moikka!

Olen pidemmän aikaa luvannut tehdä postausta siitä, missä mennään. Kuten tiedätte kaksi kuukautta sitten minusta tuli vaasalainen ja elämäni muuttui aika heittämällä erilaiseksi. Mutta kuitenkin paljon samoja asioita on säilynyt menossa mukana. Mutta miten mun elämä Vaasassa on lähtenyt rullaamaan ja kuinka olen tottunut siihen ettei pääsekkään 30 minuutissa äidin patojen äärelle.

Koulua on nyt puolitoista kuukautta takana ja tiedän opiskelevani alaa, joka tuntuu itselle juuri oikealta. Olen joskus blogin puolella kertonutkin siitä, että olen pienenä haaveillut olevani joko poliisi tai lääkäri. No poliisihaaveet niin sanotusti kariutui tuossa ysiluokan alussa, mutta hoitoalan haaveet ovat säilyneet tähän päivään asti. Eihän tämä opiskelu alkanut ihan sillä tavalla, miten olin sen aatellut. Haaveilin pääseväni Jyväskylän Ammattikorkeakouluun, koska aivan tuntemattomaan kaupunkiin muuttaminen tuntui todella vieraalta ajatukselta. Vaasa kaupunkina on todella kaunis. Vähän samantyylinen kaupunki kuin Jyväskylä, mutta huomattavasti pienempi. Isona etuna on se, ettei oikeasti välimatkat ole liian pitkät ja kaikkialle pystyy melkeinpä kävelemään tai pyöräilemään. Ainut negatiivinen asia mikä on tullut mieleen on se, että porukoille tullessa matkoihin menee aina neljästä kuuteen tuntiin. Mutta siitäkin selviää kun ottaa ajan hyötykäyttöön ja tekee esimerkiksi koulujuttuja pois viikonlopulta.

Monia on kiinnostanut todella paljon se, että jäikö treenaaminen ja kisatavoitteet muuton myötä pois elämästä. Ei tarvitse pelätä, ei nimittäin jäänyt. Nykyisen asunnon sijainnilla on se iso plussa, että kuntosali on kirjaimellisesti tien toisella puolella. Joku saattaa osata lukea rivien välistä, kun puhun nykyisestä asunnosta, niin kyllä olen ensi kuussa muuttamassa toiseen asuntoon. Tulen kertomaan tästä muuttohässäkästä tarkemmin kun se on ajankohtaisempaa. Mutta treenaamiseen palatakseni, niin monet mun seuraajat varsinkin Instagramissa tietävät sen, että mulla on ollut polven kanssa ongelmia jo jonkin aikaa. Fysioterapeutti laittoikin kuuden viikon kiellon jalkojen treenaamiselle ja lentopallon pelaamiselle, mutta luojan kiitos vihdoin saan taas treenata jalkoja salilla niin paljon kuin lystää (tietysti kuunnellen polvea ja mahdollisia kipuja). Lentopallo on toistaiseksi vielä pannassa, mutta ehkä senkin pariin vielä pääsisin tämän kauden aikana. Onpahan saanut rauhassa keskittyä kouluun, treenaamiseen sekä polven kuntouttamiseen.

Mutta kaikenkaikkiaan elämä rullaa Vaasassa oikein mainiosti ja vielä ainakin on myös nää Jyväskylän kaverit pysyny elämässä mukana. Onneksi porukoiden vierashuoneessa on aina sänky varattuna mulle jos haluan päästä tulemaan tänne (nyt viimeisen kuukauden aikana ollut joka viikonloppu täällä ja tällä hetkellä alottelemassa hiihtolomaa täällä).

Noora

Tykkää-merkinnät

Kommentit