Tunsin olevani epäonnistunut bloggaaja

Asioiden tekeminen tuntui todella vaivaannuttavalta. Mietin koko ajan sitä, kuinka huono bloggaaja olen ja en ansaitse lukijoitani tai yhteistyökumppaneitani. Halusin kovasti tehdä postauksia, mutta en vain kyennyt siihen.

Sain tämän postauksen seurauksena todella paljon huolestuneita kyselyitä niin Snapchatin kuin Instagramin puolella. Kuten tuon postauksen alussa kerroin, olen tässä elänyt nyt pari kuukautta raskaampaa ajanjaksoa. Lupasin monelle mun snäppiseuraajalle kertoa blogissa syyn siihen, miksi en ole kyennyt postausten tekemiseen ja miksi niiden tekeminen on oikeasti tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä. Haluaisin kuulla kommenteissa teidän kokemuksia tilanteista, kun bloggaaminen tuntuu todella vaikealta ja haluan myös jutella teidän kanssa niistä.


Mä en oo tiennyt miten kerron tämän asian julkiseksi. Useampi bloggaaja tästä itseasiassa jo tietää, ja olen saanut heiltä todella paljon tukea meidän Whatsapp -ryhmässä. Mutta tosiaan mulla todettiin Joulukuun puolivälin tienoilla masennus. Mä käyn sen takia terapiassa ja päivä päivältä olo tuntuu paremmalta. Tosiaan tämä on ollut melkein suurin syy siihen, miksi en vain ole pystynyt yksinkertaisesti tekemään postauksia, vaikka olisinkin halunnut. Olen joutunut sisäistämään asiaa todella kauan ja minulla meni kuitenkin vähän reilu kuukausi kertoa mun avopuolisolle tästä. Tein pari viikkoa sitten päätöksen siitä, että tulen tekemään teille erillistä postausta tästä. En vielä tiedä milloin olen valmis sen postauksen tekemään. Masennus on vaikuttanut blogiin ja muutenkin sosiaaliseen elämään negatiivisella tavalla. En ole kyennyt olemaan niin paljon yhteyksissä esimerkiksi muihin bloggaajiin ja viimeisimpänä peruin osallistumisen reilu kahden viikon päästä olevaan blogimiittiin. Yksinkertaisesti tuntuu välillä siltä että parempi kaikille, että mä jään kotia.

Sen lisäksi en ole osannut nauttia bloggaamisesta samanlailla, miten nautin esimerkiksi viime syksynä. Tietysti masennuksella voi olla osansa siihen, mutta välillä postausta tehdessä tuntuu ettei kukaan oikeasti lue blogiani tai postauksiani. Tästä seuraa tunne, että en ansaitse ketään seuraajiani, joita minulla on muualla somessa.. Blogi on ollut kuitenkin mulle aina todella rakas harrastus, jonka takia nämä ajatukset jopa hieman säikäyttivät minut. Vaikka välillä olen ottanut "omaa lomaa" blogista, ikinä en ole pitänyt ns. uudelleen aloittamista vaikeana. Nyt vain tapahtui poikkeus. Mietin hetken jopa bloggaamisen lopettamista, kunnes tajusin että miksi lopettaa rakas harrastus yhtäkkii sen takia, että tuntuu vaikealta. Ylläpidän blogiani itseni takia. Sain eräs päivä snäpin puolella viestiä siitä, kuinka esimerkiksi treenaan ainoastaan sosiaalisen median vuoksi, enkä pystyisi olemaan kahta viikkoa päivittämättä yhtäkään treenikuvaa tai -videota snäpin/instagramin puolelle. Samaisessa viestikeskustelussa myös sain kuulla että musta saa mun sosiaalisen median kautta pinnallisen kuvan, jos mua ei tunne. Tämä kuulemma ihan johtuu siitä kun olen "wnb-fitnessmuija ja -bloggaaja".


Mutta totuus on se että treenaan ja bloggaan itseni takia. Tämä on mulle yhtä tärkeä ja rakas harrastus siinä missä treenaaminenkin. Mulla on samanlailla tavotteita blogin suhteen, kuin mitä on fitnessin suhteen. Moni ei välttämättä tajua sitä, kuinka paljon blogi vie oikeasti aikaa ja kuinka stressaavaa hommaa tämä on. Mä toivon kovasti että pystyn pikkuhiljaan palata kahden postauksen postausrytmiin takaisin. Itseasiassa voinkin jo kertoa, että joka tiistai ja lauantai tulee uutta postausta. Joten me palaamme asiaan lauantaina ja toivon kovasti, että pääsen juttelemaan teidän kanssa tälläisistä vastaavista tilanteista kommenteissa!

Noora

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Anonyymi
,

Voin kuvitella, että jokainen bloggaaja tuntee samoja fiiliksiä aina välillä. Vaikutat vahvalta ja itsenäiseltä persoonalta, joten keep going ja tee asioita joiden tekemisestä nautit!!

noorahakanen
noorahakanen,
Voi kiitos paljon❤️
nouw.com/noorahakanen