Elämä kuulovamman kanssa

Moikka!
Päätin kirjoittaa teille asiasta, joka on osa mun elämää päivittäin. Sain tästä aiheesta paljon kysymyksiä Instagram-livessä sekä Snapchatin puolella. Teitä minun lukijoita ja seuraajia on kiinnostanut kuulla se, miten mä puoliksi kuurouduin ja miten mä pärjään elämässä sen kanssa. Joten mennään vaan suoraan tähän.


Kaikki alkaa kakkosluokan syksyllä. Meillä oli liikuntaa ja siinä suunnistusta koulun lähiympäristössä. Olin luokkalaiseni kanssa välituntipihan metsässä etsimässä suunnistusrastia, kunnes liukastuin pienellä kalliolla ja löin korvani oksaan. Kuuloni heikkeni kuin sormia napsauttamalla ja jouduin heti lähtemään terkkarille. Terkkari otti kuulotestit ja tulokset olivat kirjaimellisesti huonot. Lähdin suoraan terveyskeskuksen kautta keskussairaalaan. Keskussairaalalla otettiin tarkemmat kuulotestit, mutta tulokset olivat silti samat. Korva ei reagoinut mihinkään ääneen.


Tästä alkoi sairaalakäyntien rumba, aluksi saatoin käydä jopa neljä kertaa vuodessa tutkimuksissa. Nykyään käyn noin kerran vuodessa kuulokontrollissa. Miettikää minkälaista aikaa tämä oli pienelle 8 vuotiaalle tytölle, joka ei tiennyt miten pitäisi asiaan suhtautua. Muistan sen, kuinka minua pelotti se että miten mun kaverit suhtautuisivat tähän asiaan. Olen käynyt valehtelematta varmasti yli 50 kertaa kuulotutkimuksissa, joten nykyään se sujuu kuin leikki. Sen lisäksi olen käynyt neljä kertaa magneettikuvissa, koska lääkärit alkoivat epäillä aivoissani olevan jotain vikaa. Pakko myöntää että olisi se kiva näin kymmenen vuoden jälkeen saada tietää, että mistä tämä johtuu. Syy nimittäin voi jäädä mysteeriksi tai selvitä vasta kun olen kuollut. Sitä ei koskaan tiedä.

Nyt päästään kysymykseen, että miten mä pärjään kuulovammani kanssa? Nykyään pärjään oikein loistavasti, koska sain kuulolaitteen keväällä. Tietysti on pieni negatiivinen puoli kyseisessä laitteessa. En ole halunnut pitää laitetta hirveästi, varsinkin jos pidän hiukset kiinni. Olen saanut kuulla vittuilua kyseisestä asiasta. Minulla on kuitenkin niin paljon ihania ihmisiä ympärillä, jotka tsemppaavat minua käyttämään sitä. Vamman alussa elämä oli oikeasti haastavaa. Jouduin valitsemaan istumapaikan opettajan vasemmalta puolelta, jotta oikea korva (joka on terve) olisi puheeseen päin. Sen lisäksi en aina hahmottanut mistä suunnasta auto tulee, jos pistin silmät kiinni. Nykyään kuulolaite on hieman tätä auttanut ja sen lisäksi kuuloni on pikkuisen jo parantunut. Tämä vamma on kasvattanut mua niin paljon henkisesti. En mä enään häpeä kertoa uusille ihmisille olevani puoliksi kuuro, koska tämä on ollut jo 10 vuotta osa minua ja tulee todennäköisesti olemaan koko ikäni.
Noora

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Nimetön
,
Nyt veti hiljaiseksi tämä postaus. Pystyn vaan kuvittelee kuinka shokki se on ollut kahdeksan vuotiaalle kuulla olevansa puoliksi kuuro. Tsemppiä paljon, oot todella vahva mimmi!
Reetta
,
Voin vain kuvitella, kuinka stressaavaa se on kun ei tiedä mistä tuo sinun vamma johtuu. Toivon sulle niin paljon hyvää ja tsemppiä treeneihin! Oot mahtava ihminen!
Netta
,
Olipa mukavan avaava postaus, koska oon miettinyt tätä tovin että mistä sinun kuulovamma johtuu. Kiitos paljon, kun avasit sen myös meille lukijoille!
Anonyymi
,
Muistan sun tubeaikoina kun teit tästä asiasta videon. Muistan vieläkin kun mulla alkoi kyyneleet valua videon aikana. Mukava huomata, että pystyt nykyään elämään asian kanssa suhteellisen hyvin! Paljon tsemppiä!
Milla
,
Katsoin sun instagram-kuvaa, jossa mainostit tätä postausta. Katsoin sitä pitkään, enkä voinut mitenkään kuvitella sulle kuulovammaa. Vaikutat oikeasti ihmiseltä, joka on aina iloinen ja positiivinen. Toivottavasti saisit joskus tietää mikä sinua vaivaa!
Niina
,
Muistan sut Korpilahden koulusta. Olit aina todella iloinen ja pirteä. Sä et antanut kuulovammasi näkyä ulkopuolelle, joka on mun mielestä todella ihailtavaa!
Aino H
,
Olipa hieno teksti! Sulla on kyllä todella ihailtava asenne elämään.
Aino Axberg,
Hyvä teksti! Tsemppiä todella paljon - sun asentees on ihailtava!
ainoaxberg.blogspot.fi
Jenni,
Varmasti pienelle tytölle aika järkytys menettää kuulo, mutta mukava kuulla, että oot asian kanssa nykyään sinut! Tsemppiä! 😊
www.jennislullaby.blogspot.fi